Ajankohtaista

Artikkeli on aiemmin julkaistu Suomen Hyötytuuli Oy:n verkkosivuilla. Suomen Hyötytuuli ja Arenso tekevät yhteistyötä kotimaisen tuulivoimakehityksen ja -tuotannon puolesta.

Petteri Mäkelä, Suomen Hyötytuulen ympäristöinsinööri

Suomen Hyötytuuli Oy on edelläkävijä ympäristövaikutusten huomioimisessa tuulivoima-alalla. Edelläkävijyys tarkoittaa lain asettamien vaatimusten ylittämistä sekä uusien toimintatapojen ja teknologioiden käyttöä ja kehittämistä ensimmäisten joukossa. Yhtiön toiminnassa tämä näkyy asiantuntijuuden tuomana vahvana näkemyksenä sekä oma-aloitteisuutena uusien ympäristöä entistä paremmin huomioivien innovaatioiden kehityksessä ja käytössä.

Esimerkkeinä yhtiön toiminnasta edelläkävijänä ympäristövaikutusten selvittämisessä ovat vedenalaiset melun mittaukset Tahkoluodon merituulipuiston alueella, Reposaaren purettujen tuulivoimaloiden siipien kierrätyshanke, pitkäkestoiset melumittaukset kaikissa maatuulihankkeissa, lintututkajärjestelmän käyttö ja kehitys Tahkoluodossa sekä jatkuvat pesimälinnuston seurannat Porin saaristossa.

Suomen Hyötytuuli toimii aktiivisesti yhteistyöverkostonsa kautta ja vuoropuhelussa viranomaisten sekä sidosryhmien kanssa ja pyrkii parantamaan luonto- ja ympäristönäkökulmien huomioimista tuulivoima-alalla. Vuonna 2024 olemme olleet mukana muun muassa Luonnonvarakeskuksen WindLife-hankkeessa, Ilmatieteenlaitoksen säätutkadataa hyödyntävässä lintujen ja hyönteisten muuttoa selvittävässä hankkeessa, hankkeiden selvityksissä kertyvän luontotiedon julkaisuun tähtäävässä hankkeessa, uhanalaisten lintujen satelliittiseurantaprojekteissa sekä uusiutuvan energian luontopositiivisuuteen pyrkivässä hankkeessa.

Maakotkaseurantaa tuulipuiston alueella

Suomen Hyötytuulen maatuulipuiston läheisyydestä todettiin syksyllä 2023 uusi aktiivinen maakotkan pesä vain kahden kilometrin etäisyydeltä lähimmästä tuulivoimalasta. Lajin suojelusta vastaavan Metsähallituksen edustaja ja paikallinen ELY-keskus ehdottivat pesivän parin koiraan varustamista satelliittilähettimellä. Satelliittilähetin haluttiin kiinnittää nimenomaan koiraslintuun, koska naaras viettää suuren osan pesimäkaudesta pesällä ja välttää liikkumista. Maakotkaparista saataisiin näin kerättyä ainutlaatuista tietoa, sillä kyseessä on mahdollisesti lähimpänä tuulivoimalaa Suomessa sijaitseva aktiivinen pesä.

Tartuimme toimeen, ja onnenkantamoisella oikea maakotka saatiin pyydettyä ja valjastettua lähetinrepulla heti ensimmäisellä yrityksellä. Kyseisen maakotkayksilön pyynti oli ennalta arvioiden haastavaa, sillä samalla haaskalla kävi vähintään viisi eri maakotkayksilöä ja pyyntiaamunakin paikalla oli tuo määrä lintuja. Oikean maakotkayksilön pyynti on joskus vienyt parikin vuotta.

Maakotkan pyynti toteutetaan tavallisesti haaskaruokinnalta, ja sen voi tehdä vain pesimäajan ulkopuolella myöhään syksyllä tai talvella, ettei pesintää häiritä. Haaskan läheisyyteen asennetaan riistakamera, jonka avulla voidaan seurata, milloin maakotka löytää haaskan. Kun kotka on ”hyväksynyt” haaskan, annetaan sen käyttää sitä rauhassa vähintään viikon verran. Kun kotkan visiitit haaskalle ovat vakiintuneet ja sääolosuhteet ovat sopivat, voidaan pyynti aloittaa. Haaskalle asetetaan yöllä pyydys ja tilannetta tarkkaillaan piilokojusta. Kun maakotkayksilö on sopivasti pyydyksen kohdalla, tarkkailija laukaisee pyydyksen. Kotka vapautetaan välittömästi pyydyksestä, sen ikä ja sukupuoli määritetään, kunto tarkastetaan ja siitä kerätään biometrisiä tietoja. Satelliittilähetinreppu asennetaan valjailla linnun selkään ja lintu vapautetaan.

Lähetinreppu on suunniteltu siten, että valjaat kuluvat ja irtoavat itsestään muutaman vuoden kuluessa. Mikäli lähetin on vielä toiminnassa tämän jälkeen, pyritään se noutamaan talteen. Samalla selviää, onko lähetin irronnut, vai kotka mahdollisesti kuollut.

Lähettimien vaikutusta lintujen kuntoon ja elinkiertoon on tutkittu paljon. Hieman lajista riippuen vaikutusten on todettu olevan vähäisiä. Joillain lajeilla lähettimien on todettu heikentävän poikastuotantoa tai vähentävän munittujen munien määrää. Lisäksi itse pyyntitapahtuma on aina pieni riski ja stressin aiheuttaja linnulle. Tästä johtuen maakotkia ei lähtökohtaisesti enää valjasteta satelliittilähettimin tuulivoimahankkeissa. Sen sijaan erityistapauksissa, kuten tämän kirjoituksen kotkan kohdalla, viranomainen voi esittää toiveen seurannan toteutuksesta.

Seurannan tuloksia

Satelliittilähetin on tuottanut hyvin dataa ja sen perusteella maakotkan pesintä ilmeisesti onnistui vuonna 2024 (Metsähallituksen valtuuttaman pesätarkastuksen tuloksesta ei ole vielä tietoa tätä kirjoitettaessa). Kerätyn datan pohjalta nähdään jo nyt, että kotka välttelee läheisen tuulivoimapuiston aluetta. Puiston yli lentäessään kotka on ottanut korkeutta 300–400 metriin asti, eli reilusti tuulivoimaloiden pyyhkäisykorkeuden yläpuolelle.

Talvikauden kotka liikkui hyvin maltillisesti. Pääosa päivistä kului yöpymäpaikan ja haaskan välillä, lentomatkaa päivässä kertyi usein vain muutamia satoja metrejä. Kauniina kevättalvisina päivinä kotka intoutui käymään muutamien kilometrien etäisyydellä tarkastelemassa maisemia. Kesällä, oletettuun poikasten ruokinta-aikaan, kotkan saalistusretket sijoittuivat 20 kilometrin etäisyydelle pesäpaikasta. Päivittäiset saalistuslennot vaihtelivat muutamista kilometreistä jopa sataan kilometriin.

Satelliitin tuottamaa dataa analysoidaan tarkemmin talven 2024–2025 aikana. Erityistä huomiota kiinnitetään sen liikkumiseen suhteessa tuulivoimaloihin erilaisissa tilanteissa, sääolosuhteet ja mahdolliset naapurireviirit huomioiden.

Tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin aikana selvitetään muun muassa, pesiikö alueella maakotkia tai muita suojelun kohteena olevia lajeja. Tuulivoimaa ei rakenneta kyseisten lajien reviireille.  

Kuvat: Kotka viihtyi talvisaikaan varsin tiiviisti haaskalla, kun vilkkaimpaan poikasten ruokinta-aikaan saalistuslennot suuntautuivat usein 20 kilometrinkin etäisyydelle pesästä.

Maakotkan kuvat: Olli-Pekka Karlin